Minulla oli ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tekemään vertailua Gradient 1.3 ja Gradient Helsinki 1.5 -mallin välillä.
Hyvä ystäväni oli päätynyt tilaamaan itselleen Gradient Helsinki 1.5 kaiuttimet ja niiden toimitus tapahtui paikalliseen hifiliikkeeseen. Koska kaverin kotiremontti oli vielä vaiheessa, kaiuttimia ei voitu sinne toimittaa vaan päädyttiin siihen että ne tuodaan säilytykseen luokseni siksi aikaa. Samalla sain tilaisuuden korkata kaiuttimet ja suorittaa koekuuntelut.
Helsingit toimitettiin asiallisissa pahvisissa kuljetuslaatioissa hyvin pakattuna, molemmat omassa laatikossa. Yhden laatikon paino oli 27kg joten käytännön syistäkin yksittäispakattuna sen pystyi kohtuudella liikuttelemaan. Laatikko mahtui juuri henkilöauton takapenkille, joten pari reissua kauppaan piti tehdä.
Laatikot kannoin sisälle ja nostin kaiuttimet kuuntelutilaan. Kaiuttimet olivat muuten täysin soittovalmiit (valokuvia löydät täältä).
Paketti sisälsi ohjekirjasen joissa kerrottiin lyhyesti mm. kaiuttimien sijoittelusta. Eteenkin alapään kuuluvuuteen voitiin vaikuttaa niiden suuntauksella, eli kuinka
lähelle ne sijoitettiin taka -tai sivuseiniä, sekä myös sitä että asetetaanko bassoelementtien kartiot sisään -vaiko ulospäin suunnatuiksi.
Ensimmäiset maistiaiset otettuani kiinnittyi huomio basson tasoon ja diskantin laatuun. Basso tuli selkeästi vaimeampana kuin 1.3:ssa, kun taasen diskantti tuntui ylettyvä korkeammalle kuin 1.3 mallissa. Basson osalta ymmärtääkin sillä koteloitu ja refleksiputkella varustettu yksikkö antanee voimaa enemmän.
Helsingin diskantti toisti ylätaajuudet hieman raikkaammin. Sen huomasi eteenkin rumpalin symbaalien äänissä ja laulajan suhuässissä parhaiten. Ei kuitenkaan mitään korostusta vaan puhdasta raikkautta.
Keskialue oli mielestäni hyvin samaa luokkaa molemmissa, eli näiden kaiutintyyppien paras ominaisuus. Avara ja laaja äänikenttä. Avoin, värittämätön, tasapainoinen. Itse pidän juuri näiden ominaisuuksien vuoksi 1.x mallin kaiuttimista, sillä ne tuovat elävyyttä kuunteluun. Siis vastakohta pistemäisen tarkalle äänikuvalle. Mielenkiintoista kuinka Helsingin selkeästi pienempi keskiäänielementti antaa niinkin hyvän toiston.
Kaiuttimien sijoittelulla bassotoistoa pystyi jonkin verran säätämään. Testasin useitan eri variaatioita, eri etäisyyksillä ja eri kulmissa. Lopulta löysin parhaiten soivan mallin jolloin ne soivat parhaiten. Päädyin siihen että bassokartiot osoittivat toisiaan vasten ja magneetit ulospäin. Sinällään helppoa kun ylä ja keskialue ei kaiuttimien suuntauksesta juurikaan kärsinyt, eli ne voi laittaa hyvinkin jyrkkäänkin kulmaan risteämään kuuntelupisteen eteen. Perussoundi molemmissa on siis hyvin samanoloinen.
Mitä enemmän kaiuttimia kuunteli, sitä vähemmän basson voimakkuuteen kiinnitti huomiota. Huomio alkoi keskittymään kaiuttimen muihin ominaisuuksiin ja itse kokonaisuuteen joka alkoi yhä paremmin löytymään. Koska mikään osa-alue ei mennyt toistensa yli kaiutinta oli helppoa rasittamatonta kuunnella. Kokonaisinformaatio tuli paremmin esille ja ne suorastaan innostivat kuuntelemaan lisää joka on mielestäni hyvä ominaisuus kaiuttimelle. Niitä pystyi kuuntelemaan pidempääkin ilman kuunteluväsymystä.
Olin siinä luulossa että Helsingin bassot saadaan soimaan paremmin kun kuuntelutila on pienempi, jolloin seinät ovat lähempänä kaiutinta ja heijastuksilla saadaan niihin lisää voimaa. Mielenkiintoista oli havaita mitä tapahtui kun kaiuttimet vietiin omistajan kotiin ja suurempaan kuuntelutilaan. Kyseessä omakotitalo jossa olohuone ja keittiö muodostavat yhden suuren tilan. Näin kaiuttimet tulivat selkeästi suurempaan tilaan kuin missä aikaisemmin.
Kaiuttimet sijoitettiin niin että ne olivat huoneen kapeammalla seinustalla ja kuuntelupiste (sohva) sijoitettiin olohuoneen ja keittiön puoleen väliin. Tällöin kuuntelupisteen taakse jäi reippaasti tyhjää tilaa. Hetken kuunneltua ensimmäinen havainto oli että nythän ne vasta alkoivatkin soimaankin. Erittäin tasapainoinen soundi ja vielä parempi kuin aikaisemmin. Vaikea sanoa että toiko isompi tila sitten yläalueeseen myöskin tasapainoa, mutta tuntui että alakerta oli paremmin hallinnassa. Jokatapauksessa äärettömän nautittava kokemus. Koko äänialueeltaan harmoniassa ilman mitään korostuksia.
Toinen erikoinen asia oli se, että kuuntelitpa kaiuttimia kuuntelupisteestä tai kauempaa keittiön puolelta äänenlaatu pysyi hyvänä molemmissa. Useinhan se paras soundi saavutetaan vain kuuntelupisteessä.
Mukava oli nähdä myös omistajan muikea ilme kuuntelun jälkeen. Selkeästi huojentunut tilanteesta. Ostopäätös oli aikoinaan syntynyt hifiliikkeessä kuuntelussa, jossa akustiikka ja kuunteluolosuhteet eivät olleet mitkään parhaat mahdolliset. Kaveri kuitenkin vakuuttui sillä reissulla kaiuttimista ja eteenkin ylä -ja keskiaalueen laatuun, että päätyi tilamaan kaiuttimet.
Itse olen kuunnellut Helsinkejä myös muutamille messuilla ja niissä ne kuunteluolosuhteet ovat aina aika kaukana kotiolosuhteista. Helsingin osalta – niinkuin varmaan muidenkin kaiuttimien kanssa – suosittelen kyllä koekuuntelua jos vain mahdollista. Silloin saat sen oikean kuvan niistä mitä olet hankkimassa.
1.3 eivät olleet mukana kiertueella joten ei päästy tekemään täysimuotoista vertailua suuremmassa kuuntelutilassa, mutta toivonmukaan sekin päästään vielä tekemään.
Tiivistettynä voisi sanoa että Helsinki soi paremmin isommassa tilassa. Jos pitäisi valita kummat kaiuttimet ottaisin, niin jos kuuntelutilani olisi isompi kallistuisin Helsinkien puolelle.
Oma kuunteluhuone:
– Leveys 3,9m ja syvyys 4,3m (n. 17 neliötä) Korkeutta 3,1 – 3,9m (korotettu ja viisto katto). Kyseessä puurakenteinen omakotitalo. Huoneen seinät
ja katto Gyproc -levyä. Lattia laminaattia. Kohteessa iso divaani / vuodesohva, rahi ja paksu matto. Pari akustointilevyä laitettu huoneen takaseinälle.
Etuseinällä, kaiuttimien takan ei ole vaimentavaa materiaalia. Eli periaatteessa kohtuullisen normaali kuuntelutila.
Kaverin kuunteluhuone:
– Leveys 5,3m ja syvyys 7,9m. (n. 42 neliötä) Korkeutta 2,5 – 2,7m (korotettu ja viisto katto). Kyseessä puurakenteinen omakotitalo. Huoneen seinät
ja katto Gyproc -levyä. Lattia laminaattia. Etuseinällä, kaiuttimien takan ei ole vaimentavaa materiaalia. Eli myös normaali kuuntelutila
Kuuntelulaitteet:
– Etuvahvistin Goldmund SRP ja päätevahvistin Anthem MCA2.
– Integroitu vahvistin: Electrocompaniet ECI 4.
– CD-soitin: Electrocompaniet EMP2
– Molemmissa testipaikoissa oli käytössä sama vahvistinlaite.
Kuvia kaiuttimista löytyy täältä.