Kuunteluhuoneen suunnittelu ja toteutus

Hyvin suunniteltu on…

Siinä vaiheessa kun päätimme alkaa rakentamaan asuntoamme, ajatus erillisestä kuunteluhuoneesta alkoi itämään.  Olihan sitä katsellut asuntoja sillä silmällä pidemmän aikaa, että minkälainen kuunteluhuone voisi olla.  Suunnitteluvaiheessa keräsimme kokemuksia aikaisemmista asunnoistamme, jotka sitten pyrimme huomoimaan uuden suunnittelussa.  Yksi keskeinen asia liittyi asumismukavuuteen.

Halusimme  että talon yhteyteen tulee tila, missä voi elää normaalia elämää kellonajasta riippumatta. Tila missä voi kuunnella musiikkia, katsoa televisiota tai seurustella normaali voimakkuudella muiden siitä häiriintymättä. Tilaa voisi käyttää myös vierashuoneena majoittamaan yövieraita – jolloin siitä saisi tilan missä voi nukkua rauhassa muun elämän häiritsemättä.  Emme halunneet perinteistä kotiteatterihuonetta, vaan hyvin pitkälle normaalin huoneen, jossa on otettu huomioon äänieristys ja akustiikka.  Tila haluttiin olevan muun asutukset yhteydessä, jolloin se skaalautuu normaaliin käyttöön muunakin aikana. Myös makuuhuoneet halusimme sijoittaa mahdollisimma etäälle kuunteluhuoneesta. Tässä alkoi olemaan jo sellaisia vaatimuksia, että valmiiden talopakettien osalta ei sopivaa vaihtoehtoa löytynyt, ainakaan budjetin puitteissa. Päädyimme siihen että piirrätämme itsellemme sellaisen talon, joka täyttää vaatimuksemme.  Löysimme meille sopivan ammattilaisen toteuttamaan ajatuksiamme ja suunnittelemaan ne käytännön tasolle.

Toteutus

Suunnittelija toteutti ratkaisun niin, että kuunteluhuone tuli varsinaisen olohuoneen rinnalle.  Niiden väliseinään sijoitettiin takka ja lasipariovet, jotka eteenkin avattuna yhdistivät tilat sulavasti toisiinsa.  Äänieristykseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Huoneen sisäseinät toteutettiin kelluvana ratkaisuna, eli tuplarungolla. Tämä tarkoittaa sitä että sisimmäiset seinälevyt eivät ole fyysisessä kontaktissa huoneen ulkopuolisten seinälevyjen kanssa. Sekä sisä, että ulkopuolisille seinälevyille oli omat pystöt , eli tukirangat (kakkosneloset). Tämän lisäksi sisäpuoleisiin seiniin laitettiin kahdet kipsilevyt päällekkäin. Näillä toimenpiteillä huoneesta ulospäin lähteevän äänen kulkeminen pyrittiin minimoimaan. Kuunteluhuoneen kaksi seinää olivat ulkoseiniä vasten. Väliseinä olohuoneeseen on suurimmalta osin tiiliverhoiltu, koska siihen sijoitettiin takka. Väliseinän lasiparioveksi valittiin ns. desibeliovi, joka vaimentaa äänen kulkua hyvin.  Yksi väliseinistä on keittiön puolella, joten siellä on vastassa kaapistot sekä osin laatoitusta, jotka myös omalta osaltaan rajoittavat äänen kulkua.

Huoneen mitat ovat:

  • Leveys 3,9m ja syvyys 4,3m (kokonaispinta-ala n. 17 neliötä)
  • Korkeus vasen reuna 3,1m ja oikea reuna 3,9m (korotettu ja viisto katto).

Akustointi oli myös suunniteluvaiheessa mukana. Tarkoitus olisi saada huoneakustiikka sellaiseksi, että se tukee musiikin kuuntelua ja olisi myös ulkonäöllisesti tilaan sopiva. Alunperin tarkoituksena oli akustoida ainakin huoneen suurin yhtenäinen osa, eli katto. Muu akustointi oli tarkoitus toteuttaa huonekaluilla ja pehmeillä sisustusmateriaaleilla.  Silloin kun rakensimme (v.2009) ei kotitalouksien akustiikka-asiat olleet vielä kovinkaan tapetilla. Vaihtoehtoja ei ollut kovin paljoa tarjolla, paitsi julkisten tilojen toteutuksissa. Ajatuksena oli että katto toteutettaisiin reikäisellä Gyproc-levyillä, joiden alla on villoitus. Siinä vaiheessa kun asia tuli ajankohtaiseksi, rakennuttajalta ei löytynytkään mahdollisuuksia sen toteuttamiseksi. Aikataulullisesti asia jouduttiin jättämään pois ja katto toteutettiin perinteisellä Gyproc-kipsilevyllä.  Näemme sitten käytännössä kun asunto on valmis, että minkälaista akustointia tarvitaan.

Valmista

Asunnon valmistuttua oli sisustamisen vuoro. Huoneesen asetettiin iso kulmasohva, paksu ja suurikokoinen matto sekä tavallista paksummat verhot. Toiselle seinälle tuli myös CD-tornit, jotka osaltaan rikkoivat heijastuksia.  Kuuntelutuntuma vaikutti kohtuulliselta, eikä siinä huomannut mitään erityisiä puutteita tai korostumia. Perinteinen läpsytesti kertoi että tärykaikua oli kuitenkin olemassa.

Äänieristys toimi tehokkaasti, tilassa pystyi kuuntelemaan musiikkia varsin normaalisti. Mitä nyt muutaman kerran voimakkuudet nousivat niin, että nukkumaan menneet tulivat siitä huomauttamaan. Siinä kohden löytyi voimakkuustason maksimiarvo – mitä ei kannattanut ylittää.

Jonkin verran myöhemmin sain käsiini muutaman käytöstä poistetun akustiikkalevyn (120x60cm), jotka päällystin kankaalla ja laitoin korotusrimoituksen taakse. Nämä sijoitin takaseinälle kuuntelupisteen taakse. Samalla lisäsin myös verhojen taakse samasta materiaalista olevia palasia. Näin ne olivat näkymättömissä. Olin suhteellisen tyytyväinen huoneeseen, suoranaista kaikua ei ollut havaittavissa.

Akustointi uusiksi

Keväällä 2018 huoneen kalustus päivittyi. Sohva vaihtui pienemmäksi, verhot ja matto vaihtuivat ohuempaan materilaaliin. Tämä muutos vaikutti merkittävästi akustiikkaan.Huoneessa alkoi esiintymään häritisevää kaikumista. Vaikka käytössä olevat kaiuttimeni kestävät hyvinkin akustisia haasteita, jokin soundissa alkoi kuitenkin häiritsemään. Informaatio ei tullut kuuntelupisteeseen sellaisena kuin pitäisi, vaan se alkoi kuullostaa levottomalta ja sen vuoksi kuuntelunautinto kärsi.

Palattiin siis lähtötilanteeseen. Aloin miettimään vakavissani katon akustoimista. Tilanne oli vajaassa kymmenessä vuodessa muuttunut merkittävästi. Kodin akustointiin tarkoitettuja materiaaleja ja välineitä oli tarjolla useammalta eri valmistajalta.  Haasteena oli se, että kuinka sen toteuttaisin. Katto joka oli kuuntelukohteeseen nähden viistosti poikittain ja korkeudessa 310cm ja 390cm, toi omat ongelmansa. Alas laskettu katto vaikutti liian työläältä eikä ollut kiinnostusta lähteä kokeilemaan sen onnistumista. Ulkonäöllisestikin siinä oli omat riskinsä.  Halusin akustoida katon mahdollisimman huomaamattomasti.

Työpaikallamme asennettiin toimistotiloihin Paroc Parafon Acoustic valkoisia akustiikkalevyjä. Katsoin että niillä tulee kyllä hyvän näköistä jälkeä. Selvitin niiden hankintahinnan ja saatavuuden kuluttaja-asiakkaille. Siinä vaiheessa hinta jäi sen verran korkeaksi, että jäin vielä punnitsemaan asiaa.

Eräänä päivänä selatessani Tori.fi-ilmoituksia, tarttui silmään ilmoitus jossa myytiin ylimääräiseksi jääneitä akustiikkalevyjä. Levyt olivat vielä samalta paikkakunnalta ja hinnan puolestakin oltiin sopivissa lukemissa. Myyjä ei alkanut luopumaan niistä yksittäin, vaan ainoastaan koko laatikollisen kerralla, eli 10kpl 120x60cm valkoista Paroc Parafon Acoustic valkoisia akustiikkalevyjä. Keskustelimme myyjän kanssa myös niiden kiinnityksestä. Ne oli kohtuullisen helppo laittaa paikoilleen käyttämällä siihen tarkoitettua erikoisliimaa.  Myyjä ja Parocin sivutkin suosittelivat käyttämään siihen tarkoitettua Devil’s Glue liimaa. Liimaa oli saatavissa ainoastaan ämpärikokoisena, joten aloin selvittämään rautakaupasta pienempää ja korvaavaa tuotetta. Kauppiaan hyllystä löytyi kyseistä liimaa, mutta hän oli sitä mieltä että perinteinen rakennusliima käy tähän tarkoitukseen varsin hyvin, Toinen asia mikä hieman mietitytti oli kiinnityksen pitävyys. Huoneen kattolevyt olivat roiskemaalattuja ja sen reagoiminen liiman kanssa oli arvoitus. Sain kauppiaalta vahvistuksen siihen, että liima tarttuu myös roiskemaalattuun kattopintaan, kunhan sitä laittaa pikkuisen reilummin kuin normaalisti.  Levyt ja liima tuli sitten ostettua. Sitten alkoi käytännön asennustyö.

Mittailin että materiaaleilla saisin tehtyä kaksi 120x300cm kokoista akustiikkarivistöä. Katossa oli 6kpl halogeenivalaisimia (2x3kpl riviä molemmissa päissä), ilmanvaitoventtiilit ja kattovalaisimen pistoke. Ne olivat sen verran hyvin sijoittuneet, että saisin mahtumaan levyt niiden keskelle kohtuullisen lähekkäin toisiaan.

Asennushommia

Työ alkoi sillä että huone tyhjennettin irtonaisista huonekaluista. Paikalleen jäävät peitettiin lakanoilla. Katto käytiin läpi harjan kanssa jotta pölyt saatiin irttoitettua. Sen jälkeen alkoi elementtien paikkojen mittaaminen. Pitkillä tikkailla pääsi katon rajaan, jolloin reunimmaisten levyjen paikat saatiin merkittyä. Kun ensimmäisen levyn paikka oli merkitty, niin sitten vaan kokeilemaan kiinnitystä. Laitoin levyn lattialle ja levitin liimaa siihen tarkoitetulla karkeasti hammastetulla lastlla.


Kun liima oli levitetty, akustiikkalevy varovaisella otteella kantoon ja tikkaille. Ensimmäisen levyn asennuksessa on mukana oli apulainen, joka tuki levyä pitkällä harjalla jotta sen paikalleen asettaminen olisi jouhevaa. Kun levy oli reunoiltaan merkityssä kohden, painettiin se kattoon kiinni samalla hieman levyä liikutellen, jotta se asettuu paikalleen kunnolla. Liima oli sen verran tarttuvaa että liikuttaminen oli varsin pienimuotoista. Kun levy oli kohdallaan painelin käsin levyä varovasti kauttaaltaan, niin että se tarttuu varmasti kunnolla. Pidin sitä vielä noin 2-3 minuuttia käsin tukien paikoillaan. Tämän jälkeen laskeuduin tikkailta katselemaan kiinnitystä ja ottamaan vastaan jos kiinnitys ei pitäisikään. Putoamista ei tarvinnut pelätä, sen verran tarttuvaa liima oli.  Tämä jälkeen kiinnitin loput 4kpl levyjä samaan riviin, jättäen niiden väliin n. 5mm raon. Sama toistettiin myös toisessa rivistössä. Levyt mahtuivat varsin hyvin katon paljaalle alueelle, ilman että niihin olisi tarvinnut tehdä reikiä tai leikkauksia. Kun kaikki levyt olivat katossa, lopputulos näytti varsin hyvältä.

Ensipuraisu

Ensimmäisen kerran kun astui huoneeseen, tuntui kuin katto olisi puuttunut. Yläsuunnasta ei tuntunut tulevan mitään vastetta. Perinteinen läpsytesti käsiä lyömällä yhteen kertoi myös jotain. Se oli pienentynyt selkeästi, mutta ei kokonaan poistunut.

Varsinainen kuuntelutesti musiikilla, oli alkuun hieman hämmentävä. Tuntui kuin vaimennusta olisi tapahtunut joka äänialueella ja yleissoundi oli sen myötä pienempi. Myös bassoissa havaitsin samaa, vaikka sen ei pitäisi sinne niinkään vaikuttaa.  Kaikki muutos tuttuun kuunteluympäristöön aiheuttaa tottumista korville. Mitä enemmän kuuntelin, sitä parempi kuva alkoi muodostua muutoksesta. Kuunteluun tuli tarkkuutta lisää. Stereokuvassa kanavat olivat balanssissa ja instrumentit löysivät paikkansa. Basso oli maltillisempi ja myös siitä tuli tarkempi. Aikaisemmin saattoi olla aavistuksen verran bassossa ylikorostusta, joka tuntui nyt jäävän pois. Kaiuttimien tuottama ääni pelkistyi ja tuntui että se toistaa vain olennaisen  – ilman sen värittämistä.

Nyt koko huoneen olemus rauhallisempi. Siellä on miellyttävä olla ilman että kuuntelisi mitään. Musiikki soi kauniisti ja sitä jaksaa kuunnella pidempään.  Kaikenlainen levottomuus ja epäselkeys katosivat. Myös puheääni on huoneessa selkeämpää.

Loppukommentit

Akustointi on kannattava toimenpide. Se lisää asumisviihtyvyyttä. Akustointi ei ole vain ammattilaisten tehtävissä olevaa työtä, sitä voi helposti tehdä myös itse. Tänä päivänä erilaisia akustointimateriaaleja on tarjolla todella paljon. Tutustumalla käytännössä niihin esim. paikallisissa hifiliikkeissä saa jo selkeän kuvan tuotteesta ja tarjonnasta. Verkosta löytyy myös hyvin kuvia ja ohjeita kuinka niitä voidaan toiteutta. Aloita akustointi vaikka yhdestä huoneesta kerrallaan, sen jälkeen voit lähetä laajentamaan myös muihin huoneisiin. Näin minäkin tulen tekemään.